Eilen, juuri sopivasti vene nousi talvisäilöön lumen tieltä. Paljon hyviä kesämuistoja mereltä, ja heräsi ajatus: mitä yhteistä on veneen gps-karttaplotterilla ja bisneksillä? Jos näkymä on jatkuvasti zoomattuna liian lähelle, on erittäin vaikea suunnistaa. Olen säikähtänyt tätä liian tiukkaa kuvasuhdetta usein, kun nostaa nopeutta. Siinä ajaa helposti karille, jos ei laajenna näkymää ja näin myös kerran kävi.
Huomasin jo nuorena itsestä vahvuuden ja kiinnostuksen nähdä ja ymmärtää asioiden isompaa kuvaa. Kun miettii elämän matkaa, olemme alusta asti osana jotain laajempaa kontekstia. Silti huomio, kiinnostus ja ymmärrys rajoittuvat usein siihen omaan, sen hetkiseen tonttiin, varsinkin nuorempana, ja mielestäni se on ihan ok. Jossain kohtaa sitä kuitenkin havahtuu siihen tosiasiaan, että on osa jotain paljon isompaa. Herää uteliaisuus siitä, mitä on oikeasti meneillään, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat ja miten maailma toimii. Miten se oma koulutuksen ala, ammatti tai sen hetkisen työn toimiala oikeasti pyörii.
Vaikka koen suurta kiinnostusta ymmärtää isoa kuvaa, löydän silti itseni toisinaan vajonneena tähän yleiseen tilaan nimeltä lähisokeus. Tiedätkö sen tunteen, kun jää pyörittämään asioita liian pitkään liian läheltä? Silloin todellinen isompi kuva hämärtyy ja näkee vain pienempiä ongelmia ja epäkohtia. Yleensä näissä tilanteissa asiat eivät parane tekemällä enemmän, puristamalla rattia lujempaa tai syventymällä lisää. Tarvitaan irtiottoa, etäisyyttä ja perspektiiviä. Jälkikäteen voi tuntua jopa koomiselta, kuinka suuret mittasuhteet jokin ei-niin-oleellinen kela oli omassa mielessä saavuttanut.
Erityisesti silloin, kun uskaltaudutaan uusille alueille, hienoja asioita tapahtuu.
Toisaalta kyky äärimmäiseen keskittymiseen omien vastuiden ja projektien suhteen on juuri se, mitä tänä informaatiomyrskyisenä aikana tarvitaan. Mutta jos syvällisen keskittyneisyyden tila jatkuu pitkään, syntyy todennäköisesti jonkinasteista lähisokeutta. Käsite on varmasti kaikille tuttu, mutta sen olemassaolon unohtaa, kunnes siihen taas havahtuu. Kiinnostavaa tässä on se, että kyseinen efekti toteutuu niin monilla elämän ja työn osa-alueilla.
Puolisoni harrastaa tavoitteellista kestävyysurheilua polkujuoksussa ja ultramatkoilla. Harjoittelu on todella kurinalaista ja aikaa vaativaa toimintaa läpi vuoden. Kaikki fokus on intensiivisesti viikko- ja kuukausitasolla harjoitusohjelmassa, aina yksittäinen harjoitus kerrallaan. Mutta kerran vuodessa tarvitaan selkeä ylimenokausi. Harjoittelu loppuu lähes kokonaan, ja katsotaan taaksepäin kulunutta kautta, levätään ja mietitään sitä isompaa kuvaa. Toinen urheilijan omaa intensiivistä keskittyneisyyttä tasapainottava tekijä on valmentaja, joka pystyy arvioimaan tilannetta etäämmältä ja varmistaa, että rytmi ja suunta pysyvät oikeina isomman ja kauaskatseisemman kuvan kannalta. Kun asiaa oikein miettii, niin ylimenokautta ja valmentajaa pystyy soveltamaan aika moneen juttuun.
Perspektiivin kolme kulmakiveä: etäisyys, yhteistyö ja aika
Yritysten organisaatiot on totta kai myös rakennettu niin, että hallituksessa mietitään suurimmaksi osaksi eri asioita kuin asiakasrajapinnassa. Ja vastaavasti meillä luovassa työssä asiakkuuden ja projektin johdolla on oma perspektiivinsä, ja luovalla suunnittelutiimillä omansa. Kun mennään itse kampanjoiden tuotantoon, katsovat tuottajat, graafikot ja ohjaajat asiaa taas eri silmin. Jälkituotannosta puhumattakaan, missä helposti viilataan lopputuotteita pitkiä aikoja, tarvitaan useampi silmäpari parhaaseen lopputulokseen.
Viime vuosina isompien brändien laajemmat in-house-tiimit on ollut kasvava trendi, mikä sinänsä varmasti kustannustehokasta moniin tehtäviin. Silti lähisokeutumisen takia jokainen brändi tarvitsee vähintään välillä ulkopuolista kumppania tuomaan tuoretta näkemystä ja ulkopuolista perspektiiviä ja sama koskee myös meitä luovia toimistoja.
Entä taiteilijat, jotka useimmiten työskentelevät vain yksin? Da Vinci maalasi Monalisaa ainakin neljä vuotta ja viimeisteli sitä vielä 10 vuotta lisää. Aika on ollut läpi aikojen se keskeinen ulottuvuutta antava tekijä. Olla tosi lähellä ja taas ottaa etäisyyttä, epäillä, antaa ajan kulua ja taas edistää.
Itsellä huomaan saman, kun kirjoittaa päiväkirjaa tai ehkä enemmänkin tajunnan virtaa alas päivittäin ja asioita tallentuu myös Pinterestiin useita kertoja viikossa. Omaan mieleen ei voi liikaa luottaa ja siksi ajatuksia pitää koetella ajan kanssa ja säilyttää vain parhaat.
Lähisokeutumisen takia jokainen brändi tarvitsee vähintään välillä ulkopuolista kumppania tuomaan tuoretta näkemystä ja ulkopuolista perspektiiviä.
Mainosalalla tälle ajan antamalle perspektiiville jää usein projektikohtaisesti melko rajoitetusti mahdollisuuksia. Siksi tarvitaan selkeä suunnitelma, vahvaa tiimityötä, useita näkökulmia ja tekijöiden moninaisuuden tuomaa rikkautta.
Aina, kun Kauaksella aloittaa uusi työntekijä, on siinä muutaman kuukauden ikkuna, jolloin tulokas katsoo asioita tuorein silmin. Olen todennut, että silloin kannattaa kuunnella ja antaa vastuuta vaikuttaa. Meidän operatiivinen johtaja, Janita, palasi juuri parin kuukauden opintovapaalta viimeistelemästä maisteria, ja irtautuminen riitti jo upeasti tuomaan tuoretta näkemystä ja tulkintaa moneen juttuun.
Menestyneimmät yritysjohtajat pitävät vuosittain jonkin muotoisia ajattelu-viikkoja tai -retriittejä. Mennään jonnekin kauas elämän ja bisnesten kiireestä ja ajatellaan, mennyttä ja tulevaa.
Puhumme Kauaksella matkasta, jolle haluamme viedä upeat asiakkaamme. Paikkoihin, joissa he eivät ole aiemmin käyneet. Tämän tyyppiset reissut, eikä pelkästään kuvausmatkat, vaan ylipäätään yhteiset projektit, tuovat uusia näköaloja. Erityisesti silloin kun uskaltaudutaan uusille alueille, hienoja asioita tapahtuu.
Jos palataan tähän gps-karttaplotteriin, niin myöskään se laaja linssi ei ole se ainut oikea, vaan käytännössäkin gps-karttaselaimen kanssa homma toimii niin, että näkymän suhdetta pitää tarkistaa jatkuvasti ja säätää aina tilanteen mukaan.
Tehdään yhdessä, epäillään myös omia näkemyksiä ja pysytään avoimina muiden ajatuksille, koska usein ne parantavat, eivät heikennä alkuperäistä. Mennään paikkoihin, joissa ei olla käyty, jonnekin kauas, jotta voidaan taas nähdä.
Journey is best when shared.
CEO, Janne Honkaniemi