Täydellinen epätäydellisyys – Järjen ja intuition suhde visuaalisessa suunnittelussa

Täydellisyyteen pyrkimisen värittäessä yhä useampaa elämämme osa-aluetta, inhimillinen virheellisyys alkaa tuntua virkistävältä. Miten epätäydellisyyden arvostus näkyy visuaalisessa viestinnässä, ja miksi rosoisuus kiehtoo meitä?

Vuosi oli vaihtumassa ja puheeksi pöytäseurueessani tuli joululahjat. Ystäväni kertoi saaneensa pukilta keramiikkakurssin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun lähipiirissäni on tartuttu saven muotoiluun harrastuksena, ja itsekin olen unelmoinut samaisesta kurssista. Ilmiö ei ole uusi tai rajoitu vain lähipiiriini (Nyyssönen 2023, Yle), vaan kotikutoisen näköiset kupit ja kulhot ovat havaintojeni mukaan löytäneet tiensä myös lifestyle-kauppoihin, joiden siisteissä riveissä seisovissa kahvimukeissa toistuvat identtiset, täydellisestä epätäydellisyydestä kielivät kolhut. Käsintekemisen fiilistely ja orgaanisen tyylin nousu populaarikultturissa sai minut pohtimaan, kuinka epätäydellisyys ja virheet näkyvät omalla alallani. Trendaavatko ne myös visuaalisen suunnittelun kentällä?

Yksi esimerkki, joka mielestäni näyttäytyy samankaltaisena epätäydellisyyden ylistyksenä, on kesänä 2024 ilmiöksi noussut graafisen suunnittelun taidonnäyte Charlie XCX:n Brat -albumi, jonka suunnittelija Brent David Freaney (Special Offer Inc.) ansaitusti voitti Grammyn työllään (Best Recording Package). Albumin kirkkaanvihreälle pohjalle sommiteltu ”Brat” sana oli pehmeä, kuin vahingossa pienestä isoksi skaalattu pikselilogo. Myöhemmin julkaistun kolme lisäkappaletta sisältävän levyn kansitekstin rivit puolestaan muistuttivat tarkoituksella sitä kuuluisaa emmentalia, josta typografian opettajat varoittivat oppitunneilla. Brat-estetiikka valloitti populaarikulttuurin ja muovautui meemiksi, jonka tyyliä toistivat useat sosiaalisen median julkaisut. We ride for you Brent.

Mikä selittää kaipuuta inhimillisten virheiden ja epätäydellisen pariin? Ehkä algoritimien ja tekoälyn värittäessä yhä useampaa elämämme osa-aluetta, me yksinkertaisesti kaipaamme vahinkoja ja sotkua? Teknologian vaikutus trendaavien tyylisuuntien syntyyn ei ole ilmiönä uusi. Kun visuaalinen viestintä löysi tietokoneet ja ohjelmistot, Swiss-tyylin tiukkojen gridien ja siistin, objektiivisen, luettavuutta korostavan harmonian rinnalle nousi kaoottinen ja rosoinen iloittelu. Tällöin muun muassa kokeilevasta tyylistään kuuluisa suunnittelija David Carson hylkäsi ajatuksen logiikasta ja alan konventioista, ja nojasi suunnittelussaan vahvasti intuitioon (Miranda 2020, Medium) Intuition arvostaminen kuuluu vahvasti läpi myös edellä mainitusta keramiikka harrastamisen trendistä. Savea tunnustellaan ja muovataan reaktiivisesti materiaalin kanssa vuorovaikuttaen. Fiilistellen.

Huomaan ajatuksen intuitiivisestä suunnitteluprosessista resonoivan kanssani. En pidä insinöörimäisestä tavasta lähestyä suunnitteluprosessia. Vaikka teen työni touchpadia naputellen, koen parhaiden ajatusteni syntyvän spontaanisesti kokeilujen ja sattumanvaraisten virheiden kautta rationaalisen prosessin sijaan. Fanitan myös sekä Carsonin että Bratin rouheaa, itsevarmaa ja kapinallista estetiikkaa.

Mutta kuinka intuitiivista on näennäinen virheellisyys? Luovaa suunnittelua esittelevän verkkosivuston, It’s Nice Thatin artikkelissa Brent David Freaney kertoo Brat-albumin rakentuvan huolellisesti suunnitellun järjestelmän päälle; “The interiors of the packaging are all built on really fundamental and classic design and typographic principles.” Freaney jatkaa rosoisen Brat-kannen olleen katsojalle ensin avautuva punainen lanka, mutta ei koko sisältö: “Brat on a green square is but one part of that world – it may be the face, but it isn’t the body.” Hän korostaa viraaliksi nousseen kakara-estetiikan olleen huolellisen suunnitteluprosessin tulos: “I hate the word anti-design (that’s over-contextualising it), there’s a reason it is the way that it is – it is designed to be that way”. (Bennett, 2024)

Myös omassa suunnitteluprosessissani rationaalisuudella on roolinsa, vaikka puhuin edellä fiilistelyn puolesta. Esimerkiksi gridi-ajattelu on tapa jäsennellä intuitiivisen suunnittelutyön tulokset siistiin pakettiin. Usein, kaavamainen logiikka tulee osaksi suunnitteluprosessia vasta luovan työn jälkeen, kesyttäen villit ideat helposti hallittavaksi kokonaisuudeksi. Sama kesyttäminen tapahtuu myös edellä mainittujen lifestyle-kauppojen toimesta, kun siistit savimuotit muokkaavat harrastekeramiikan epätäydellisen estetiikan virheettömäksi.

Intuitiolla ja logiikalla on roolinsa suunnittelussa. Ehkä tässä ollaan myös kaupallisen ja taiteeseen liitettävän itseilmaisun rajalla. Täysin pureksimaton, aito ja irrationaalinen kuuluu galleriaan tai pöytälaatikkoon, kun taas siistitty versio voidaan presentoida asiakkaalle tai hyllyttää kaupan käytäville. Loogisuus tarjoaa virheille ja epätäydellisyydelle raamit, jotka perustelevat tällaisia valintoja. Ne ovat juuri niitä; valintoja intuitiivisten oikkujen sijaan. Vaikka suunnittelun lähtökohdat olisivatkin luovassa kaoottisuudessa.

Summary in English:

In the world of design, there’s a growing appreciation for imperfection, where spontaneity and intuition guide creativity. As technology increasingly shapes the industry, there’s a desire for more human, less algorithm-driven aesthetics—whether through raw, organic forms or the “happy accidents” that emerge from experimentation. This shift reflects a yearning for authenticity, a push against overly polished or mechanized visuals.

However, this embrace of imperfection doesn’t mean abandoning structure. Instead, it’s about finding a balance between the freeform and the foundational. True creativity arises when intuition is supported by solid design principles, turning what may seem like chaos into purposeful and impactful visual communication.